Henkilörekisteri
11.05.2010 14:06
Petja Jäppinen
Asiaa
Tämä saattaa olla teistä hieman outoa, että täällä ei ole kommenttimahdollisuutta, vaikka Doredo Intermedia myy juuri yhteisöllistä viestintää, sosiaalisen median kautta tapahtuvan viestinnän palveluja ja konsultointia. Tärkein syy, miksi sitä ei ole, on se, etten ole tehnyt rekisteri ilmoitusta henkilörekisteristä. Ja jos haluan luoda tähän keskustelumahdollisuuden, ja niin, että se toimisi kunnolla, siitä syntyisi henkilörekisteri, ja siitä pitää tehdä ilmoitus. Pikku juttu, mutta tässä on ollut koko ajan sen verran muuta, etten ole sitä sitten omasta saitistani tehnyt. Mutta katsotaan, jos sen tuossa kesän kulmalla saisin tehdyksi, samalla kun teen sen uudelleen parista muusta palvelusta, joissa olen mukana.
Muutosvastarinta, yksilö ja yhteisö 1.
05.03.2010 10:10
Petja Jäppinen
Asiaa
Yksi asia mistä olen puhunut luennoillani usein on alteraatiostressi.
Eräässä Suomen sairaalassa tuli kymmenisen vuotta sitten tietohallinnon uudistus, joka tarkoitti myös sitä, että kaikille hoitajille tuli tehtäväksi kirjata tehdyt työt ja antamansa lääkkeet henkilökohtaisesti tietokoneelle. Tämä tarkotti sitä, että muutamassa kuukaudessa periaatteessa kaikki sairaanhoitajat, jotka olivat yli 50 vuotiaita, ja joilla oli siihen mahdollisuus, hakeutuivat toisiin tehtäviin, kokonaan pois alalta tai eläkkeelle, koska kokivat tietokoneen käytön opettelun ja kirjausten vastuullisuuden liian suureksi.
Alteraatiostressi on muutosvastarinnan keskeisiä taustavoimia. Satojatuhansia vuosia on ihmiskunnan elämässä tapahtuneet pitkäaikaiset muutokset tapahtuneet pääosin niin hitaasti, ettei yksittäinen ihminen ole oikeastaan edes huomannut niitä. Pääosa nopeista muutoksista on ollut katastrofeja. Nopea muutos on ollut tulva, halla, nälkä, sota, onnettomuus. Kun sitten taas positiiviset muutokset ovat tapahtuneet hitaasti ja monasti tarkoittaneet työtä ja vaivaa, joka on tullut sitten kyllä nopeammin kuin palkkio. Kun on raivattu uutta peltoa, niin prosessi on kestänyt toista vuotta, ennen kuin uusi pelto on tuonut täyden sadon, ja siitä tuleva hyöty on jakaantunut pitkälle aikavälille, niin ettei ihminen ole sitä kyennyt tunneperäisesti täysin sitomaan tehtyyn työhön. Tai kun on rakennettu uutta taloa, toki valmis talo on aiheuttanut iloa, mutta pitkällä aikavälillä sen rakentamisen aiheuttama työ ei ole liittynyt siihen sitoutunut siihen tunteeseen, että meillä on suoja talvea vastaan.
Maailma muuttuu sellaista vauhtia, että pysyäkseen paikallaan, on juostava koko ajan. Koska tilanne ei ole ihmiselle luontainen, ihminen kokee muutoksen vaarantavan identiteettinsä, koska kaikki se mitä on oppinut ja omaksunut oman identiteettinsä osaksi, pitääkin vaihtaa, opetella pois ja uudestaan. Kun ihminen kokee että se mitä hän on oppinut ja miksi hän on sen kautta tullut, menettää merkityksensä, hän kokee että hänestä tulee vanhentunut ja ajastaan jäänyt, syntyy alteraatiostressi.
Osittain kulutusvimmassa on kyse pyrkimyksestä uudistua ja pysyä mukana helpolla tavalla, hankkia uusia tavaroita ja säilyttää identiteettinsa tavaran kautta, ei säilyttämällä tavaraa, vaan säilyttämällä uudistuksen näkyvä osuus ja kuluttajan identiteetti.
Eräs arvostettu kouluttaja selitti erään lehden järjestämässä tilaisuudessa sitä, miten muutos vastarinta on voitettava ja ihmiset pakotettava siihen. Tässä vaiheessa tämä miehen arvostus minun silmissäni aleni noin 180 astetta ja näin pasifistin hyvin takaa fasistin hampaat.
On arvioitu, että ihmisessä tapahtui noin 7000 vuotta sitten mutaatio, jonka vuoksi ihminen, siis ei lajina, vaan silloin vain muutama yksilö kykeni ajattelemaan syy-seuraus-palkkia periaatteen pitemmälle kuin tunteja. Tämä mutaatio loi omaajilleen kilpailuedun, jonka vuoksi heidän jälkeläisensä mahdollisuudet elää ja jatkaa sukua kasvoivat niin että ominaisuus pääsi leviämään, mutta kuitenkaan se ei tänä päivänäkään toimi kaikilla, eikä ihminen edelleenkään kykene enimmäkseen yhdistämään palkkiota ja rangaistusta kovin tehokkaasti mikäli näitten välille tulee päivien väli.
Ja edelleen ihmisen ytimelle, sille apinaprosessorille, joka pääkopan ytimessa asuu, nopea muutos merkitsee onnettomuutta, nälkää, hallaa, kuolemaa...
Muutos merkitsee kovin usein väkivaltaa, ihminen kokee sen väkivaltana, stressinä ja ihmiset, jotka haluvat pakottaa ihmiset muutokseen, ovat väkivaltaisia, koska he vaarantavat toisen ihmisen syvimmän olemuksen, identiteetin.
Mitä on tehtävä! Kaikki muutos lähtee tosiasioiden tunnustamisesta.
Viimeksi päivitetty 05.03.2010 10:19
Lue lisää...
|
Twitterismiä, sosiaalisen median hölynpölinää?
24.02.2010 20:28
Petja Jäppinen
Asiaa
Olen seurannut twitteriä joitakin aikoja, ja itsekin lähettänyt kohtuullisen määrän viestejä sitä kautta, mutta aivan oikeasti, en juurikaan näe sen seuraamisesta olevan hyötyä itselleni, ainuttakaan viestiä ei ole näkynyt jolla olisi mitään muuta kuin viihde merkitystä.
Jos vertaa facebookiin, LinkedIniin, Jaikuun, Qaikuun tai vaikkapa henkilökohtaisiin kotisivuihini, niin Twitter näyttää vain viestien tulvalta, vailla syvempää merkitystä. Kun ottaa huomioon välineen kömpelyyden on hyvin vaikea ymmärtää mitä ne sosiaalisen median konsultit, jotka suosittelevat sen käyttöä, kuvittelevat asiakkaan saavan välineeltä, jota on vaikea mitata ja jossa oma viesti hukkuu helposti tulvaan, ilman että kunnollisilla välineitä analysointiin tai syventävään keskusteluun kuluttajan ja toimijan välillä.
Lue lisää...
Muutosvastarinta ja sosiaalinen media.
29.01.2010 14:22
Petja Jäppinen
Asiaa
Tämä artikkeli pohjautuu Journalistin sivuilla olevaan artikkeliin ja siitä syntyneeseen keskusteluun Qaiku-verkkopalvelussa. Minä olen oikeasti yrittänyt miettiä sitä, miten muutosvastarinnasta voisi tehdä bisnestä. Verkon ammattilaiset, yhteisöllisen viestinnän ja sosiaalisen median suurkuluttajat monasti toitottavat muutoksen tarpeellisuutta, ja kuuluttavat miten kaikkien on tultava mukaan. Tämä ei minusta ole oikea keino. Muutoksen tarpeen minäkin allekirjoitan, mutta se miten se tehdään ja hoidetaan on enimmäkseen aivan sattuman varaista eikä huomioi ihmisen tarpeita pitää kiinni vanhasta. Tämä muutos messu yleensä vain lähtee siitä, miten muutos on väistämätön, on muututtava, jumalauta, mutta oikeasti, näin uskon, muutoksen saisi aikaan paljon kitkattomammin, jos ihan aluksi ei paasaisi niin paljon muutoksesta, eikä kovin paljon muustakaan.
Ihmisen mieli sinänsä on muutosvastarintainen. Sen vuoksi, jos halutaan muutosta, olisi ajateltava muutosta myös ikään kuin nurin päin. Mitä me voimme ja haluamme säilyttää? Esim. Käyttöliittymissä on sellaisia tekijöitä, jotka eivät välttämättä ole loogisia ja ergonomisia, mutta ne on silti hyvä tehdä niin, kuin ne tehdään, koska ihmiset ovat tottuneet niihin näin, ja uuden opettelu söisi tehokkuutta.
Samalla tavalla minkä hyvänsä muunkin kanssa.
Viimeksi päivitetty 29.01.2010 14:53
Lue lisää...
|