Doredo Intermedia -

    Aina kun rakennetaan palvelua, on pidettävä mielessä ne omat motiivit ja tavoitteet mitä varten sitä tekee. Kun luodaan kaupallista mediaa, on pidettävä silmällä sitä mitä tarvitaan kaupallisen median toteuttamiseksi, ja kun keskusteluyhteisöä, on kirkastettava itselleen, mitä tältä keskusteluyhteisöltä haetaan. Jos halutaan luoda menestyvä, kasvava ja kaupallista potentiaalia omaava palvelu, on tiedettävä millä tavoin yhteisö itsessään ohjataan ja johdetaan kohden sitä menestystä jota odotetaan. Tätä ylläpidon tarvetta palvelee yhteisöhallinta.

    Yhteisöllinen viestintä toimii myös todellisessa elämässä, eikä yhteisöllinen viestintä ole sinänsä mikään uusi ilmiö, sitä on ollut aina siellä missä on ollut yhteisöjäkin.    

Olen pariinkin otteeseen ollut tilaisuudessa, jossa yksityiskeskustelussa minua on pyydetty selittämään mitä on yhteisöllinen viestintä, ja kun olen kuvannut sen perusteita, olen viitannut huhuun ja valikoinut likeltämme jonkun tutun, jonka huumorintajun tiedän tämän kestävän, ottanut hänet mukaan keskusteluun ja esittänyt että yhteisöllistä viestintää on, mm. se, että tällaisessa tilaisuudessa voin laskea tästä henkilöstä liikkeelle huhu, joka saa aikaan tässä yhteisössä ilmapiiri muutoksen ja joka voidaan nostaa täällä keskustelun aiheeksi, ilman että minun tarvitsee toistaa sitä tarinaa kertaakaan.

Tämän jälkeen olen olen odottanut että tilanteeseen tulee neljäs osapuoli, jolle kerron anekdootin tästä kolmannesta henkilöstä, jolloin tämä aloittaa keskustelua aiheesta ja minä vedän keskusteluun mukaan taas viidennen, esittelemällä tämän, jolloin hän liittyy keskusteluun joka pyörii jo anekdootin ympärillä. Tämä on aina avannut yhteisöllisen viestinnän kyselijälle varsin tehokkaasti, mutta on esimerkkinä kuitenkin karkea, ja jutun pitää olla tarpeeksi räikeä että sen saa keskustelun aiheeksi heti, koska tuollaisessa messumiitissä tai vastaavassa cocktail-tilaisuudessa ei kohderyhmää, yhteisöä voi tuntea sillä tavoin kuin kiinteämmässä yhteisössä.

  Perinteisesti viestintä jaetaan
1)sisäiseen viestintään, eli niihin ihmisen sisäisiin viestintärakenteisiin ja menetelmiin, jotka saavat meidät toimimaan ihmisinä, sekä

2)henkilö- ja pienryhmäviestintään, jolla tarkoitetaan kahdenvälistä keskustelua tai viestintää vaikka treenikavereiden kesken.

3)Yhteisöviestintä on organisaatioiden sisäistä viestintää, mutta myös organisaation tuottamaa ulkoista viestintää, jossa pätevät organisaation säännöt ja johon vaikuttavat, organisaatiopsykologian tekijät ja organisaation paineet.

4)Joukkoviestintä, lehdet, radio, televisio, jne. joiden käsitteeseen on kuulunut eräiden koulukuntien mukaan yksisuuntaisuus, jossa kirjoittaja kirjoittaa ja lukija lukee. Mikäli ostamme tämän ns. tamperelaisen näkemyksen sellaisenaan, käytännössä merkittävä osa lehdistöä ja TV:tä ei enää ole joukkoviestintää, vaan jotakin muuta.

Vaikka kaikki alan toimijat tutkivat käyttäjiään jossakin määrin, tällä hetkellä, kun kirjoitan tätä, ei tietääkseni mikään kotimainen merkittävä toimija ole tehnyt siitä holistista toimintaa.
    En välttämättä usko, että mikään palvelu voi tehdä sitä suoralta kädeltä tällä hetkellä, suurelta osin sen vuoksi, että vanhoilla palveluilla ei ole siihen sopivaa kulttuuria, infrastruktuuria ja dynamiikkaa, eikä uusilla palveluilla ole siihen tarvittavaa kokemusta ja käyttäjäkuntaa. Kun palvelu on alusta asti oikein suunniteltu ja paikan sisäinen kulttuuri on siihen viritetty, voidaan mainonnassa mennä hyvin lähelle käyttäjää, tavalla joka puhuttelee yksittäisen käyttäjän tasolla