Doredo Intermedia -

Perinteisesti käytetty termi "yhteisöviestintä" tutkii organisaatioiksi luettavien yhteisöjen tiedottamista ja julkisuustyötä sekä viestintää, ja tässä yhteydessä organisaatiolla tarkoitetaan jotakin julkisoikeudellista yhteisöä, kuten yrityksiä, kuntaa, valtiota. 

Sinällään käsitteenä yhteisöviestintä syntyi 80-luvulla, jolloin se, kaikesta huolimatta, kuvasi sanana ennen muuta yrityksen viestintää, ja ajalleen kuvaavalla tavalla, miellettiin juuri ja ennen muuta yksisuuntaiseksi tiedottamiseksi, jos kohta vuosikymmenen loppupuolella alkoi olla jo näkemystä siitä että kyseessä on prosessi.

Nyt, tässä ja nyt, ajatus yksisuuntaisesta viestinnästä tuntuu jo sinällään hullunkuriselta ja stalinistiselta. Se sisältää ajatuksen siitä, että tiedottamisessa avain ja ainoastaan annettaisiin informaatio sen käyttäjille, ja nämä muodostaisivat yhtenäisen arvoiltaan, asenteiltaan ja omaksumiskyvyltään homogeenisen massan, joka ymmärtäisi viestin samalla tavalla.

    Välillä saattaa verkkopalvelun käyttäjä muistuttaa hämmästyttävän paljon asiakasta, toisinaan jopa niin paljon että ylläpito erehtyy. Kun ottaa pari askelta taakse, ja katsoo missä rahat ovat, näkee asiakkaan. Kyllähän käyttäjä voi olla palvelun asiakaskin, ja toisin paikoin onkin, ja toivottavaa olisi, että käyttäjistä tulee asiakkaan asiakkaita, mutta palvelun kannalta käyttäjät ovat resurssi.

    Resursseja hankitaan, kerätään ja niistä pidetään huolta, mutta resursseista on hyötyä vain silloin, kun tiedetään paljonko resursseja on, ja mihin niitä voidaan käyttää. Maansiirtoyrityksestä saatamme tietää, että he kykenevät siirtämään 10 000 kuutiota sepeliä tunnissa, mutta vasta tieto siitä, tekevätkö ne sen lapiolla vai kauhakuormaajilla avaa meille kuvan maansiirtofirman resursseita, ja siitä, mihin tämän yrityksen siirtokapasiteettia voidaan käyttää.

Kirjoittajien tyyli on sidoksissa heidän lahjoihin, taipumuksiin, kokemuksiin ja tätä kautta henkilön motivaatioihin ja tavoitteisiin kirjoittajana.

1)Besserwisserit ovat yhteisöjen kirjoittajien perusryhmää. Jokaisessa keskustelupalvelussa on omansa. Toisinaan koko keskusteluryhmän olemassaolo on saanut alkunsa perustaja-besserwisseristä, joka on tarvinnut paikan, jossa voi kertoa suuret totuutensa. Parhaimmillaan besserwisserit, silloin kun he oikeasti tietävät asioista ja heidän tietonsa sopivat yhteisön tarpeisiin, ovat keskustelun muna ja suola. Mutta on besserwisser-tyyppi, jolla ei oikeasti ole mitään näkemystä ja osaamista, mutta joka ei tiedä sitä, tai suuri mystikko, joka yrittää peittää oman hämmennyksensä ja osaamattomuutensa suureen mysteeriin, jota muut eivät vain ymmärrä. Osuessaan yhteen oikean tyylisen vastapersoonallisuuden kanssa olosuhteissa, joissa moderaatio ei ole tehtäviensä tasalla, he voivat myrkyttää koko paikan ilmapiirin.

2)Jutustelija on joka paikan perustyyppi. Hän hankkii sosiaalisia kohtakteja ja laajempaa kosketus pintaa elämään keskusteluryhmän kautta. Normaalisti hän saattaa tyytyä yksittäisiin leppoisiin heittoihin, mutta voi oikeassa tilanteessa heittäytyä hyvinkin ärhäkkääksi.

3)Provokaattorit ovat usein persoonallisuudeltaan hyvin samankaltaisia kuin besserwisserit, mutta usein heiltä puuttuu näitten tietämys.

Ihmisen tarpeet luovat ne motivaatiot, jotka saavat ihmisen toimimaan ja ensin käsittelen kirjoittajatyypit tarve-lähtöisesti.