Doredo Intermedia -

Jos pyritään tehokkaasti luottamukseen keskustelussa, parhaiten tämä saavutetaan, kun luodaan henkilöitten välille aito yhteisöllisyyden tunne. Yhteisöllisyyden tunnetta voidaan kehittää antamalla keskustelijoille välineet yksityiseen kommunikointiin, luomalla reaalitapaamisia ja yhteisiä projekteja, joihin osallistumiskynnys on alhainen. Yksityinen kommunikaatio tapahtuu sisäisellä postilla, jolla voi lähestyä kaveria ja siirtää keskustelua luontevasti yksityiseksi. Yleinen sähköposti ei täytä tämän välineen ehtoja, sillä se edellyttäisi e-mailin osoitteen esillä oloa.

Reaalitapaamiset eivät ole välttämättömiä, mutta ne vähentävät tarvetta mennä keskustelussa epäkunnioittavalle ja solvaavalle tasolle, sillä tavattuaan hahmottaa toisen oikeasti ihmisenä eikä vain nimenä nimien lomassa. Tapaamiset konkretisoivat myös muita yhteisön jäseniä, niitäkin jotka eivät osallistu tapaamiseen, sillä miitit luovat keskusteluun tuttavallisempaa ilmapiiriä

Kun yhteisöviestintä perinteisesti yrityksen viestintänä on suunnitelmallista ja tavoitteellista, ja pitää sisällään strategian viestinnän keinoista, tavoitteista ja pyrkii, tai ainakin sen sanotaan pyrkivän yhdenmukaiseen viestintään, on yhteisöllinen viestintä jotakin muuta, vaikka yhteisiäkin osia löytyy, ja osittain yhteisöviestinnän teoriat ja käytännöt ovat sovellettavissa yhteisölliseen viestintään.

Internet on mullistanut informaatioympäristömme ja hävittänyt julkaisukynnyksen. Riittävän monella on mahdollisuus julkaista internetissä, että voidaan sen sanovan olevan mahdollista kaikille länsimaisessa yhteiskunnassa. Tämä tarkoittaa aivan uudenlaista viestinnällistä tilannetta ja myös yrityksille viestinnällinen haaste.
Aikaisemmassa todellisuudessa julkinen sana oli kontrolloitua, muutama radiokanava, televisio ja kalliisti julkaistut lehdet muodostivat välineympäristön joka oli helposti kontrolloitavissa, ja yritysten tiedottajat ja markkinoijat saattoivat pitää henkilökohtaisia kontakteja niihin medioihin, joita he pitivät merkittävinä sidosryhminä.

Internetissä tämä on toisin.

Säikähtäneet poliitikot syyttävät masinoinnista, kun kansalaiset nousevat uuden median kautta vastustamaan huonona pitämäänsä lakia.

Perinteisesti käytetty termi "yhteisöviestintä" tutkii organisaatioiksi luettavien yhteisöjen tiedottamista ja julkisuustyötä sekä viestintää, ja tässä yhteydessä organisaatiolla tarkoitetaan jotakin julkisoikeudellista yhteisöä, kuten yrityksiä, kuntaa, valtiota. Sinällään käsitteenä yhteisöviestintä syntyi 80-luvulla, jolloin se, kaikesta huolimatta, kuvasi sanana ennen muuta yrityksen viestintää, ja ajalleen kuvaavalla tavalla, miellettiin juuri ja ennen muuta yksisuuntaiseksi tiedottamiseksi., jos kohta vuosikymmenen loppupuolella alkoi olla jo näkemystä siitä että kyseessä on prosessi.

Sinällään, tässä ja nyt, ajatus yksisuuntaisesta viestinnästä tuntuu jo sinällään hullunkuriselta ja stalinistiselta. Se sisältää ajatuksen siitä, että tiedottamisessa avain ja ainoastaan annettaisiin informaatio sen käyttäjille, ja nämä muodostaisivat yhtenäisen arvoiltaan, asenteiltaan ja omaksumiskyvyltään homogeenisen massan, joka ymmärtäisi viestin samalla tavalla.

Yhteisöviestintä käsitetään lähtökohtaisesti yrityksen viestinnäksi, vaikka se nykyään ottaakin monasti huomioon erilaisia palautteita ja reaktioita, sekä mittaa viestinnän vaikutusta, se on siitä huolimatta viestintää joka tapahtuu ylhäältä alas.

Kerätystä tiedosta riippuu miten sitä voidaan käyttää. Samoin se, mitä tarpeita meillä on palvelun kehittämiseksi, käyttäjän ja mainostajan palvelemiseksi. Jos ei pyritä valitsemaan palvelun käyttäjiä mitenkään, voidaan käyttäjistä saatua tietoakin käyttää yhtenä massana, josta tiputetaan vain prosenttitietoa silloin kun sitä tarvitaan "32% käyttäjistämme käyttää julkistaliikennettä, 8% omistaa polkupyörän"

 Jos taas pyritään löytämään käyttäjäkunnasta erikoisryhmiä, joille voidaan tarjota erityispalveluja, tiedon keruun pitää olla eriytyneempää, sellaista, että kohderyhmä voidaan löytää ja määritellä "8% käyttäjistämme omistaa polkupyörän, heistä 32% käyttää myös julkista liikennettä."

    Mainostajan kannalta käyttäjistä saatava tieto on mitä keskeisintä ja heidän näkemyksensä segmentoinnista ja sen merkityksestä kannattaa huomioida mahdollisimman varhaisessa vaiheessa palvelun luomista.

Uuden, aloittavan palvelun on hyvä tehdä sellainen tutkimus kohderyhmässään, mihin sen resurssit riittävät. Käytännössä ei ole kovin kallista eikä teknisesti vaikeaa tehdä vaikkapa muutaman sadan potentiaalisen käyttäjän tutkimus.  Tätä tutkimusta voidaan käyttää myös sen suunnitteluun miten huomioidaan myöhemmät tutkimustarpeet saitin teknistä toteutusta suunnitelellessa.