Työryhmän koko, oli se mikä hyvänsä, ei saisi olla kovin paljon yli 12 jäsentä.
En pitäisi pahana, jos työryhmä olisi sidottu jollakin linkillä myös toiseen tiimiin jo lattiatasolla, niin että ainakin pari tiimin jäsentä on jäsenenä jossakin toisessa lattitason tiimissä jollakin tavoin, vaikka sitten sökösakissa. Tämä parantaa tiedon kulkua organisaatiohaarojen välillä.
Seuraavalla tasolla olisi myös ajateltava tiimejä, niin että työnjohto muodostaa myös omia tiimejään, jossa yhteistyö on tärkeämpää kuin kilpailu. Tälläkin tasolla sama tiimi koko pätee.
Seuraavalla tasolla alkaa hämärtyä jo kuva siitä mitä kentällä tapahtuu ja yhteisöllisen stressin aiheuttama paine saa aikaan ahdistusta ja kilpailua.
Ns. Dunbarin luku, jossakin 140-160 välillä, tai sitten itsekäyttämäni termi, yhteisökriittinen massa, eli jossakin 160-200 välillä, asettaa erään raja-arvon yhteisön kasvulle.
Hiljainen viestintä, jossa me voimme tulkita sanattomia tai muutoin sanomattomia viestejä onnistuu parhaiten ryhmissä, joissa on noin 12 jäsentä.
Kun sitten organisaation koko kasvaa sinne Dunbarin luvun paikkeille, me menetämme henkilökohtaisen kosketuksen ihmisiin ja alamme määritellä hänen ensisijaisesti ryhmän jäsenenä, ei henkilönä.
Kun raja arvo ylittyy, meidän apinaprosessori tulkitsee ryhmän myös liian isoksi ja konfliktien määrä kasvaa. Alamma olla huolissamme riittääkö kaikille keräiltävää.
Tästä syytä organisaation kasvussa olisi tutkittava miten rakentaa heimoja, eli miten organisoida yhteisö sillä tavoin, että vaikka pääluku kasvaa, organisaation jäsenet kokevat edelleen olevansa omassa laumassaan, vaikka ovatkin organisaatioheimon jäseniä.
En pidä yhteisöllistä stressiä välttämättä pahana, jos sen määrää, laatu ja ilmenemismuodot ovat kohtuullisia. Siitä syystä laumakoko voi minusta kasvaa hieman yli stressitason, mutta ei kovin paljoa, ettei sisäinen tiedonkulku vaarannu.
Kohtuullinen stressitaso kuitenkin pitää yllä tietynlaista kilpailutilannetta, joka osaavasti hallinnoituna voi muuttua organisaation tulokseksi.
Pidän esim. Eduskuntaa melko oikean kokoisena. Jäseniä on 200, sen verran, että se ei kykene aivan täysin organisoitumaan autonomiseksi laumaksi, joka näkee ulkopuolisen maailman, eli kansan, vain vihollisenaan, mutta tarpeeksi pienenä, jotta yhteisöllinen stressi ei kokonaan estä yhteistyötä ja epävirallista kommunikaatiota.
