Doredo Intermedia -

Olen seurannut twitteriä joitakin aikoja, ja itsekin lähettänyt kohtuullisen määrän viestejä sitä kautta, mutta aivan oikeasti, en juurikaan näe sen seuraamisesta olevan hyötyä itselleni, ainuttakaan viestiä ei ole näkynyt jolla olisi mitään muuta kuin viihde merkitystä.

 Jos vertaa facebookiin, LinkedIniin, Jaikuun, Qaikuun tai vaikkapa henkilökohtaisiin kotisivuihini, niin Twitter näyttää vain viestien tulvalta, vailla syvempää merkitystä.

Kun ottaa huomioon välineen kömpelyyden on hyvin vaikea ymmärtää mitä ne sosiaalisen median konsultit, jotka suosittelevat sen käyttöä, kuvittelevat asiakkaan saavan välineeltä, jota on vaikea mitata ja jossa oma viesti hukkuu helposti tulvaan, ilman että kunnollisilla välineitä analysointiin tai syventävään keskusteluun kuluttajan ja toimijan välillä.

Minä, Petja Jäppinen, en voi kieltää, etten olisi jossakin määrin kyyninen ihmisten suhteen ja osa siitä johtuu ammatista, eli olen jo liki viisitoista vuotta päätyökseni hoitanut moderointia, tai opettanut, auttanut, tukenut tai laatinut sitä varten sääntöjä. Tässä työssä törmää kaikenlaiseen ja se onkin minun hommani, joskus minun pitää törmätä, ettei muut törmää.

Moderaation ihmiset sotkevat perin usein ja helposti sensuuriin.

Sensuuri on valtion viranomaisten suorittama suullisten, kirjallisten tai kuvallisten esitysten tarkastus, jonka läpäisy on edellytys julkaisun levitykselle tai julkiselle esittämiselle.

Moderaatiossa on kysymys muusta.

Ensinnäkin isännän äänestä. Internet-palvelun omistajalla ja ylläpidolla heidän edustajinaan on oikeus päättää mitä heidän saitillaan julkaistaan.

Vaikka minä kannatan hyvin vapaata verkkoa, on sillä joka maksaa oikeus valita mitä hänen rahoillaan julkaistaan.

Ja moderaatio on paitsi asiattomien viestin poistoa, myös keskustelun kannustamista, ohjaamista ja mahdollistamista.

              Kirjoittamisen hiljaista etikettiä on, ettei toisten tekemiin kielioppi- tai kirjoitusvirheisiin puututa ainakaan ilkeämielisellä tavalla.

              Vaikka ylläpidon kirjoitusten, silloin kun ne edustavat hallintoa, onkin syytä olla riittävän yksiselitteisiä, niin silloin kun ylläpito haluaa pitää yllä keskustelua, niin voidaan käyttää hyvinkin tehokeinona viestinnän monikärkisyyttä, kirjoitetaan niin, että tekstin sisään syntyy erilaisia tarttumakohtia eri osalle yleisöä, monimielisyyksiä ja sellaisia paikkoja, joista toiset kirjoittajat pystyvät rakentamaan oman aasinsiltanta, mieleenjohtamansa ja poikittaisen näkemyksensä.

              Kirjoittajana moderaattorin ei tule olla tyrmääjä tai oikeassa, vaan saada aikaan mielenkiintoista keskustelua, joka houkuttaa muut käyttäjät vastaamaan ja esittelemään omat mielipiteensä. Ylläpito voi ottaa polittisestikin kantaa, kunhan ei moderoinnissa lyö poliittisella vasaralla ja moderoi toisen mielipiteitä niitten värin vuoksi. Poliittisesti aktiivinen ylläpito, jossa näkyvät vielä poliittisen ajattelun kirjo, on vain hyväksi monipuoliselle ja kiinnostavalle kirjoittelulle.

              Modaaraation kirjoittelua katsotaan aina moderaation kirjoitteluna, mutta osallistumalla ja pitämällä moderaattori erillään kirjoittajasta, tätä rajaa voidaan hämärtää, niin että kun tarve tulee, moderaattori näyttää moderaattorilta voimakkaammin

 Tämä artikkeli pohjautuu Journalistin sivuilla olevaan artikkeliin ja siitä syntyneeseen keskusteluun Qaiku-verkkopalvelussa.

 Minä olen oikeasti yrittänyt miettiä sitä, miten muutosvastarinnasta voisi tehdä bisnestä.

Verkon ammattilaiset, yhteisöllisen viestinnän ja sosiaalisen median suurkuluttajat monasti toitottavat muutoksen tarpeellisuutta, ja kuuluttavat miten kaikkien on tultava mukaan.

Tämä ei minusta ole oikea keino.

Muutoksen tarpeen minäkin allekirjoitan, mutta se miten se tehdään ja hoidetaan on enimmäkseen aivan sattuman varaista eikä huomioi ihmisen tarpeita pitää kiinni vanhasta.
Tämä muutos messu yleensä vain lähtee siitä, miten muutos on väistämätön, on muututtava, jumalauta, mutta oikeasti, näin uskon, muutoksen saisi aikaan paljon kitkattomammin, jos ihan aluksi ei paasaisi niin paljon muutoksesta, eikä kovin paljon muustakaan.

Ihmisen mieli sinänsä on muutosvastarintainen.
Sen vuoksi, jos halutaan muutosta, olisi ajateltava muutosta myös ikään kuin nurin päin.

Esim. Käyttöliittymissä on sellaisia tekijöitä, jotka eivät välttämättä ole loogisia ja ergonomisia, mutta ne on silti hyvä tehdä niin, kuin ne tehdään, koska ihmiset ovat tottuneet niihin näin, ja uuden opettelu söisi tehokkuutta.

Samalla tavalla minkä hyvänsä muunkin kanssa.