Doredo Intermedia -

              Kirjoittamisen hiljaista etikettiä on, ettei toisten tekemiin kielioppi- tai kirjoitusvirheisiin puututa ainakaan ilkeämielisellä tavalla.

              Vaikka ylläpidon kirjoitusten, silloin kun ne edustavat hallintoa, onkin syytä olla riittävän yksiselitteisiä, niin silloin kun ylläpito haluaa pitää yllä keskustelua, niin voidaan käyttää hyvinkin tehokeinona viestinnän monikärkisyyttä, kirjoitetaan niin, että tekstin sisään syntyy erilaisia tarttumakohtia eri osalle yleisöä, monimielisyyksiä ja sellaisia paikkoja, joista toiset kirjoittajat pystyvät rakentamaan oman aasinsiltanta, mieleenjohtamansa ja poikittaisen näkemyksensä.

              Kirjoittajana moderaattorin ei tule olla tyrmääjä tai oikeassa, vaan saada aikaan mielenkiintoista keskustelua, joka houkuttaa muut käyttäjät vastaamaan ja esittelemään omat mielipiteensä. Ylläpito voi ottaa polittisestikin kantaa, kunhan ei moderoinnissa lyö poliittisella vasaralla ja moderoi toisen mielipiteitä niitten värin vuoksi. Poliittisesti aktiivinen ylläpito, jossa näkyvät vielä poliittisen ajattelun kirjo, on vain hyväksi monipuoliselle ja kiinnostavalle kirjoittelulle.

              Modaaraation kirjoittelua katsotaan aina moderaation kirjoitteluna, mutta osallistumalla ja pitämällä moderaattori erillään kirjoittajasta, tätä rajaa voidaan hämärtää, niin että kun tarve tulee, moderaattori näyttää moderaattorilta voimakkaammin

Yksi asia mistä olen puhunut luennoillani usein on alteraatiostressi.

Eräässä Suomen sairaalassa tuli kymmenisen vuotta sitten tietohallinnon uudistus, joka tarkoitti myös sitä, että kaikille hoitajille tuli tehtäväksi kirjata tehdyt työt ja antamansa lääkkeet henkilökohtaisesti tietokoneelle.
Tämä tarkotti sitä, että muutamassa kuukaudessa periaatteessa kaikki sairaanhoitajat, jotka olivat yli 50 vuotiaita, ja joilla oli siihen mahdollisuus, hakeutuivat toisiin tehtäviin, kokonaan pois alalta tai eläkkeelle, koska kokivat tietokoneen käytön opettelun ja kirjausten vastuullisuuden liian suureksi.

Alteraatiostressi on muutosvastarinnan keskeisiä taustavoimia.
Satojatuhansia vuosia on ihmiskunnan elämässä tapahtuneet pitkäaikaiset muutokset tapahtuneet pääosin niin hitaasti, ettei yksittäinen ihminen ole oikeastaan edes huomannut niitä.
Pääosa nopeista muutoksista on ollut katastrofeja. Nopea muutos on ollut tulva, halla, nälkä, sota, onnettomuus.
Kun sitten taas positiiviset muutokset ovat tapahtuneet hitaasti ja monasti tarkoittaneet työtä ja vaivaa, joka on tullut sitten kyllä nopeammin kuin palkkio.
Kun on raivattu uutta peltoa, niin prosessi on kestänyt toista vuotta, ennen kuin uusi pelto on tuonut täyden sadon, ja siitä tuleva hyöty on jakaantunut pitkälle aikavälille, niin ettei ihminen ole sitä kyennyt tunneperäisesti täysin sitomaan tehtyyn työhön.
Tai kun on rakennettu uutta taloa, toki valmis talo on aiheuttanut iloa, mutta pitkällä aikavälillä sen rakentamisen aiheuttama työ ei ole liittynyt siihen sitoutunut siihen tunteeseen, että meillä on suoja talvea vastaan.


Maailma muuttuu sellaista vauhtia, että pysyäkseen paikallaan, on juostava koko ajan.  Koska tilanne ei ole ihmiselle luontainen, ihminen kokee muutoksen vaarantavan identiteettinsä, koska kaikki se mitä on oppinut ja omaksunut oman identiteettinsä osaksi, pitääkin vaihtaa, opetella pois ja uudestaan.

Kun ihminen kokee että se mitä hän on oppinut ja miksi hän on sen kautta tullut, menettää merkityksensä, hän kokee että hänestä tulee vanhentunut ja ajastaan jäänyt, syntyy alteraatiostressi.

Osittain kulutusvimmassa on kyse pyrkimyksestä uudistua ja pysyä mukana helpolla tavalla, hankkia uusia tavaroita ja säilyttää identiteettinsa tavaran kautta, ei säilyttämällä tavaraa, vaan säilyttämällä uudistuksen näkyvä osuus ja kuluttajan identiteetti.

Eräs arvostettu kouluttaja selitti erään lehden järjestämässä tilaisuudessa sitä, miten muutos vastarinta on voitettava ja ihmiset pakotettava siihen.
Tässä vaiheessa tämä miehen arvostus minun silmissäni aleni noin 180 astetta ja näin pasifistin hyvin takaa fasistin hampaat.

On arvioitu, että ihmisessä tapahtui noin 7000 vuotta sitten mutaatio, jonka vuoksi ihminen, siis ei lajina, vaan silloin vain muutama yksilö kykeni ajattelemaan syy-seuraus-palkkia periaatteen pitemmälle kuin tunteja. Tämä mutaatio loi omaajilleen kilpailuedun, jonka vuoksi heidän jälkeläisensä mahdollisuudet elää ja jatkaa sukua kasvoivat niin että ominaisuus pääsi leviämään, mutta kuitenkaan se ei tänä päivänäkään toimi kaikilla, eikä ihminen edelleenkään kykene enimmäkseen yhdistämään palkkiota ja rangaistusta kovin tehokkaasti mikäli näitten välille tulee päivien väli.

Ja edelleen ihmisen ytimelle, sille apinaprosessorille, joka pääkopan ytimessa asuu, nopea muutos merkitsee onnettomuutta, nälkää, hallaa, kuolemaa...


Muutos merkitsee kovin usein väkivaltaa, ihminen kokee sen väkivaltana, stressinä ja ihmiset, jotka haluvat pakottaa ihmiset muutokseen, ovat väkivaltaisia, koska he vaarantavat toisen ihmisen syvimmän olemuksen, identiteetin.

Mitä on tehtävä!
Kaikki muutos lähtee tosiasioiden tunnustamisesta.